Lupukki

mnuik
28.2.2012

Ilmaisee vahvoja tunteita, jotka kumpuavat rakkaudesta.

*Substantiivi: henkilö, ilmiö tai paikka.
*Adjektiivi.
*Verbimuoto on harvoin käytetty, mutta halutessa sitä voidaan käyttää minkä tahansa toisen verbin sijasta/synonyyminä.

Substantiivi:
- Oho, onpas kämppä sekaisin. Täällähän on kuin lupukin jäljiltä.
- Hei, katsokaa, nuo lupukit aikovat rakentaa ihmispyramidin!
- Se yksi lupukki putosi taas tuolilta.

Adjektiivi:
- Apua, toi on niin lupukki, mäkin tahdon samanlaisen!
- Se paikka on kyllä liian lupukki mulle. Laukkuja vessan edessä ja ihmiset ihan lupukkeina.

Verbin taivutus:
1) Minä lupukoin, sinä lupukoit, hän lupukoi, me lupukoimme, te lupukoitte, he lupukoitsevat.
Tai vaihtoehtoisesti:
2) Minä lupukkeilen, sinä lupukkeilet, hän lupukkeilee, me lupukkeilemme, te lupukkeilette, he lupukkeilevat.

(Huom: konditionaalimuoto 'lupukkeilisinkohamme' taipuu muodossa 'lupukki! eli sinkohame')